asioita ja ajatelmia
Keväinen vieras, jonka tuloon ei juuri kukaan osannut varautua. Se tuli puskista ja ihan pyytämättä; toi vielä mukanaan hankaluuksia ja haasteita. Arki, jonka läpi niin usein kahlaamme viikonloppua odotellen, muutti yllättäen muotoaan. Rutiinit, nuo ihmisten julkisesti vihaamat ja salaisesti rakastamat arjen sulostuttajat, lakkasivat hetkeksi olemasta. Tutun ja turvallisen tilalle asteli pääosan esittäjä, epävarmuus, katsellen ylväänä ympärilleen rajoja kaihtamatta ja käytöstavoista piittamatta.
Hiljaa ja pyytämättä, kaiken epävarmuuden keskellä, luonto avasi nuppunsa keväälle ja antautui täydellä loistollaan kesän syleilyyn. Meren aallot silittelivät rantakallioita ja kiviä, niin kuin ne ovat tehneet vuosituhansien ajan. Saimme tuntea auringon lämmön ja lempeän kesätuulen. Lintujen laulu, sadepisaroiden ropina. Kesäkuun vaaleat yöt, tyyni veden pinta; heinäkuun viipyilevä, raukea tunnelma. Pimenevät loppukesän illat ja kaukaisten tähtien kirkastama taivas. Rakkaat läheiset ja ystävät, jaetut yhteiset hetket - kaikki tämä loputon kauneus, miten se lämmittääkään sydäntä. Hyvää ja kaunista, sitähän elämä kuitenkin on kaiken pintakuohunnan alla. Hiljaa ja pyytämättä.
0 Comments
|